Kenen kaupunki?
Kirjoituksia – maanantaina 6. elokuuta 2007 klo 19.41 – kirjoittanut tapio
Talonvaltaukset ovat olleet Helsingissä kesän kaupunkipoliittinen kysymys. Tätä kirjoittaessa menossa oli viides valtaus kevään jälkeen. Valtaajien tavoitteena on autonomisen sosiaalikeskuksen perustaminen omaehtoista toimintaa varten. Sosiaalikeskus tarkoittaa tilaa, jossa saatetaan esimerkiksi pitää kahvilaa, järjestää elokuvailtoja tai keikkoja, tarjota tilaa poliittiselle toiminnalle ja paikka asuntoa tarvitseville. Lähtökohtana on ei-kaupallisuus, itse tekeminen ja ylhäältä sanelemisen vastaisuus.
Näitä tiloja löytyy monista Länsi-Euroopan suurkaupungeista. Berliinin vallatut talot olivat aikoinaan vihreän liikkeen syntykoteja, nyt ne löytyvät myös itseään kunnioittavista turistioppaista. Sosiaalikeskusten kulttuuritarjonta on monesti kaupungin kiinnostavimmasta päästä.
Valtaukset ovat myös kamppailua kaupunkitilan hallinnasta ja kehityksen suunnasta. Kaupallisuutta kaihtavat tilat haastavat nopeasti etenevää yksityistämiskehitystä, joka haluaa kieltää kaiken asiattoman (ei kulutukseen suuntautuneen) oleskelun. Aikaisemmin ihmiset kokoontuivat turuilla ja toreilla, jotka olivat luonteeltaan ensi sijaisesti julkisia. Nyt kadut ovat täynnä autoja ja torit ovat siirtyneet kauppakeskusten sisään. Yksityiset vartiointiyhtiöt huolehtivat, että käytös on omistajan edellyttämän mukaista.
Nollatoleranssi edustaa samaa logiikkaa. Helsingissä sitä on käytetty ”töhryjä” eli graffiteja, tageja, tarroja ja julisteiden liisteröintiä vastaan. Pyrkimyksenä on siivota kaupunkitilasta pois kaikki, mistä ei ole maksettu, kaikki rönsyt, joiden olemassa olo loukkaa kaupunkitilan yksityisomistusta.
Vihreän kaupunkipolitiikan pitää pyrkiä julkisen kaupunkitilan lisäämiseen kaikilla suunnilla. Se tekee mahdolliseksi kaupunkilaisen kulutuskarkuruuden ja tukee muutenkin miellyttävän kaupungin rakentamista.
Kaupungin keskustassa pitää olla myös sellaista tilaa, jossa on mahdollista oleskella ja tehdä asioita ilman kulutuspakkoa. Keskustakirjasto on aina erinomainen projekti. Myös keskustan sulkeminen autoilta on erinomainen tapa vapauttaa kaupunkitilaa kaikkien käyttöön – tosin tämä saattaa johtaa pikemminkin kulutuksen lisääntymiseen keskustan muuttuessa houkuttelevammaksi paikaksi olla.
Tietyn kontrolloimattoman, harmaan alueen olemassa olo kuuluu kaupungin elämään. Jokaisen seinäpinnan väritystä ei tarvitse vahtia totalitaristisella tehokkuudella. Muutenkin betonisten siltatunnelien harmaat pinnat ovat lähinnä rikos ihmisyyttä vastaan. Ne sopisivat hyvin avoimiksi gallerioiksi graffitimaalareille. Samoin tapahtumien julistemainonta kaduilla on osa jokaista elävää kulttuurikaupunkia.
Kauppakeskusten tori- ja käytäväalueet pitäisi saada määriteltyä normaaleiksi julkisiksi tiloiksi, joilla saa oleskella asiattomasti tai vaikka jakaa poliittista propagandaa. Nämä paikat ovat nykyisin liian keskeisiä, jotta niiden pitäisi sallia toimia täysin omistajan mieltymysten mukaan.
Vastaavasti tarvitaan poliittisia toimenpiteitä kiinteistöjen tyhjillään pitämistä vastaan. Hollannissa tämä on toteutettu laillistamalla talonvaltaus tietyillä ehdoilla. Jotain tällaista tarvittaisiin Suomessakin. On käsittämätöntä, että esimerkiksi Helsingin kantakaupungin alueelta löytyy lukuisia, pitkään tyhjillään olleita rakennuksia. Tosin tässä suhteessa myös kaupungin pitäisi ryhdistäytyä, jotta sen itse omistamat tilat saataisiin käyttöön.
Toivon, että Helsingissä otetaan lähiaikoina pieni askel kohti julkisempaa kaupunkitilaa pysyvän sosiaalikeskuksen muodossa.
Tapio Laakso
kirjoittaja on Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja, joka tunsi itsensä vanhaksi luettuaan Hesarista kuuluvansa talonvaltaajien edelliseen sukupolveen